Sweet Satellite

 
© Hippios, kopiointi kielletty!
(kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla)

-> Täytti 3v. 12.6.2012

Luonne

Kun etsin itselleni sopivaa kisaponia, halusin sen olevan juuri new forest, rauhallinen ja yhteistyönhaluinen. Kun menin katsomaan Sepua ensimmäistä kertaa, minun teki mieli lähteä paikalta heti. Mutta kun sinne asti olin mennyt, niin myös kokeilin ponia.

Sepu ei ole yhtään nyffimäinen tapaus; sillä ei ole tapa miellyttää käsittelijäänsä, vaan keksii jekkuja 24/7, oli se sitten loimen rikkominen, tarhan aitojen kaluaminen, tarhasta karkaaminen... Kaikki jekut käyvät tälle oripojalle. Sepu ei ole myöskään rauhallinen; se pursuaa energiaa, vaikka sitä liikutettaisiin joka päivä kaksikin tuntia. Ori ei todellakaan sovi edes lasten harjattavaksi, aikuisen valvonnassakaan.

Kasvattaja kertoi, että poni on syytä hoitaa käytävällä, joten meikä haki orin ketjuihin. Ori luimi ja polki jalkaa maahan, mutta päättäväisesti harjasin sen. Ratsastaakseni hain ponin varusteet ja ne nähdessään poni teki kaiken hoitajalleen mahdollisimman hankalaksi.

Sepu ei lukeudu niihin helpoimpiin harjattaviin. Jos joku hullu ryhtyy harjaamaan tätä ponia karsinassa, olisi harjaaja a) litistynyt ja b) lähtenyt loppuiäkseen pois tämän herran luota. Poni onkin syytä harjata, varustaa ja purkaa käytävällä. Harjatessa Sepu potkii, luimii... se tekee kaikkea mahollista mitä pystyy maan ja taivaan välillä. Sen mahaan ja päähän ei saisi herran mielestä koskea. Oria pitää komentaa joka toinen sekunti, jolloin se onkin rauhassa sen sekunnin verran. Satula ja suitset ovat orin mielestä maailman pelottavin asia ja ori tekeekin kaikkensa päästäkseen niistä eroon. Suitsia laittaessa täytyy vaan muistaa pysyä tarkkana; Sepu käyttää mielellään purukalustoaan heinien lisäksi myös ihmiseen. Suitset saakin laittaa nopeasti ja huolella, jotta oripoika ei hermostu enempää. Pesupaikalla Sepu  yrittää vältellä vettä parhaansa mukaan, potkien ja purren. Taluttaminen on yksi vaikeimpia asioita tämän orin kanssa; se rynnisi mielellään taluttajansa yli, joten taluttamaan vaaditaankin todella päättäväinen, vahva ja iso taluttaja.

Ori steppasi noustessani sen selkään. En kerennyt edes satulaan istua kun Sepu jo lähti ravaamaan eteenpäin. Eräs tallilainen uskalsi tulla pitämään steppaavasta ponista kiinni, jotta jalustimet olisivat oikean mittaiset.

Sepu ei ole mikään helpoin ratsastettava. Sillä on energiaa vaikka muille jakaa, jonka ratsastaja huomaa heti selkään päästyään. Ori ei odota että ratsastaja saa jalustimet mitattua, alku- ja välikäynnit se unohtaisi tyystin, painaisi eteenpäin niin lujaa kuin kintuista pääsee. Kouluratsastus ei millään kiinnostaisi, mutta pakon edestä ori taipuu kouluratsastuksen saloihin. Esteet mennään kovaa ja korkealta. Yleensä Santtu keskittyy esteillä, eikä tiputa sen pahemmin. Maastossa ori kulkee korvat hörössä eteenpäin, laukoissa tosin innostuu.

Ori näki trailerin johon se pääsi ja menikin todella reippaasti sisään. Perillä se suorastaan ryntäsi ulos ja hirnui kimeästi.

Traileriin ori menee rytinällä. Se tietää, että kun menee traileriin näkee ihania tammoja. Ori on sidottava huolellisesti kiinni traikkuun, jotta se ei tulisi sieltä ulos kesken matkan. Heti kun Sepu pääsee trailerista ulos se nousee pystyyn ja hirnuu kimeästi. Uusi ympäristö, uudet tammat tuntuu olevan Sepun motto.

© Stacy

Suku & jälkeläiset

o. Susikallion Bilbo B (synt. 9.1.2014)

Päiväkirja & valmennukset

10.03.2013 yksityinen koulutunti Stacy & Sepu, heB, valmentajana Kristian Lindholm
Stacy ja Sweet Satellite olivatkin minulle täysin uusi ratsukko, joten pyysin Stacya ensitöikseen ratsastamaan itsenäisen alkulämmittelyn, johon tulisi sisältyä kaikki askellajit molempiin suuntiin sekä riittävästi taivuttavia liikkeitä. Annoin ratsastajan työskennellä lähestulkoon keskeytyksessä, välillä huomauttaen vain käden tai jalan asennosta sekä kuolaintuntuman pehmeydestä.
"Santtu" tuntui olevan äärimmäisen energisellä tuulella, ja ratsastajalla oli vaikeuksia saada oriin huomio itseensä edes hetkeksi. Ratsu oli tarjoamassa laukkaa ja ravia vähän jokaiseen apuun eikä toiminut avuille muutoinkaan järin fiksusti.
Lähdimme korjaamaan tilannetta perusasioilla; Ratsastajan istunnasta korjattiin ylipäänsä asentoa ryhdikkäämmäksi ja suoremmaksi, jolloin myös ratsu suoristui ja ratsukon olemus muuttui ryhdikkäämmäksi. Saatuamme korjattua Stacyn käden pehmeämmäksi, muuttui Sepu vastaanottavaisemmaksi. Kehotin ratsastajaa pitämään oriin kanssa käden mahdollisimman hiljaa ja avut pieninä, ja sen sijaan keskittymään erityisesti istunnalla ratsastamiseen jotta ori ei keskittyisi kuolaimen vastustamiseen.
Jatkoimme yksinkertaisilla harjoituksilla, jotta oriin mielenkiinto ei ehtisi lopahtaa kesken liian vaativan tehtävän takia. Perinteinen pysähdys-peruutus-harjoitus näytti toimivan ratsukon osalta siinä määrin, että ori malttoi keskittyä Stacyn apuihin ja alkoi lopulta kuunnella häntä paremmin. Lisättyämme harjoitukseen vielä siirtymisen peruutuksesta suoraan raviin, Santtu alkoi hakeutua hiukan parempaan muotoon takajalkojen työstäessä alle. Hyvät tulokset jäivät kuitenkin vain hetkellisiksi ratsastajan huomion herpaantuessa hetkeksi muualle ja oriin menettäessä saman tien keskittymiskykynsä. Päätimme ottaa vielä kierroksen pysähdyksiä, jotta treeni saataisiin lopetettua hyvään makuun.
Kautta linjan erinomaista työskentelyä hankalan ratsun parissa, työn tulos palkitaan varmasti ajallaan.