Susikallion Shirin

Yleisesti: Näpsäkkä tamma, joka osoittaa perineensä vanhemmiltaan upean värityksen lisäksi myös kipakan luonteen...

Ratsastaessa:  Riina osaa olla todellinen maanvaiva. Se sulkee pitkät suipot kuulevat korvansa ratsastajalta heti kättelyssä eikä sen kivikyljistä tunnu menevän edes kannukset läpi. Raippaa se kammoaa yli kaiken ja hyppii pystyyn jos sellainen viuhuu kilometrin säteellä. Todellinen riiviöponi! on yleisin lausahdus minkä tästä tammasta treenin jälkeen kuulee - jos ratsastaja saa järkytykseltään mitään suustaan. Riina on perinyt isältään säikyn pahviaivon luonteen, se säikkyy kaikkea mahdollista ja mahdotonta maneesin pimeistä nurkista katolta putoavaan lumeen tai kentän aidalla norkoileviin puluihin. Tämä tamma todellakin säikkyy jopa omaa peilikuvaansa! Siksi ratsastajan on syytä olla 24/7 skarppina ja pitää oma päänsä kylmänä vaikka poni hyppisi seinille. Täydellistä koulumopoa hakevan ei kannata ensimmäisenä katsoa Riinan suuntaan, sillä tämä kaunotar omaa maailman hirvittävimmät askellajit vaappuvasta käynnistä tököraviin ja vaikeanostoiseen laukkaan. Jos taas koulupuolen ihminen kaipaa haastetta elämäänsä, on tällä neidolla sitä varmasti tarjottavanaan! Mutta ei tämä poni esteilläkään mikään unelma ole, ehei! Helppoa elämää kaipaavan esteratsastajankin on syytä tämä mopedi kiertää kaukaa, sillä se ei tunne jarruja esteiden läheisyydessä. Ja toisekseen pelkää esteitä kuollakseen jos ratsastaja ei ole hommassa 110 % mukana... Maastoon on turha edes kuvitella lähtevänsä ypö yksin köpöttelemään tämän jänispöksyn kanssa.

Hoidettaessa:  siinä missä ratsuna tämän laaman kohdalla on mennyt jotain pahasti vikaan, on Riina yllättäen ihan kiva hoidettava. Se on osoittautuu parin hoitokerran jälkeen pohjattoman uteliaaksi vesseliksi, jonka uteliaisuuden nälkää ei pari taskujen ja kainaloiden nuuhkimis urakkaa tyydytä. Se on aina tunkemassa solakkaa turpaansa joka paikkaan ja saattaa siinä samalla parit takit kuolastaa ja muutaman paikan pistää säleiksi mutta pääasia on että jännittävä asia tuli tutkituksi! Riina rakastaa yli kaiken korvien rapsuttelua ja kyhnyttääkin mielellään olematonta otsatukkaansa hoitajaansa vasten jos tämä ei muuten älyä rahnuttaa. Riina kutiaa vatsan alta ja aristaa päätään mutta ihme ja kumma ei asetu poikkiteloin satuloidessa tai suitsiessa. Pesutoimenpiteet eivät ole mitään suurinta herkkua, mutta eipä tamma pahemmin pistä hanttiinkaan - ihme kyllä! Taluttaessa hoitaja saa varoa varpaitaan, sillä hivenen vaappuvan käynnin omaava tamma tuppaa aina nojaamaan hoitajakultaansa.

Suku & jälkeläiset