Susikallion Marabou

Susikallion oma kasvatti, lämminveripoju Marabou, jakaa tallilaisten mielipiteet tasan kahtia: toiset pitävät pikkumiestä suloisena veijarina, toisissa se herättää kauhua. Tai no, pelkoa ainakin - sillä tämä vesseli osaa olla todellinen kauhukakara sille päälle sattuessaan. Normaalisti se on kuitenkin vain hoitajan kustannuksella pilaileva veijaripoika, joka rakastaa vetää hoitajaansa nokasta. Sen yksi suosikkitemppu onkin "kadottaa" harjoja nostelemalla niitä karsinan yli käytävälle. Maraboun takataskussa piilee lukematon määrä jekkuja ja temppuja!

Vaikkei luulisi, niin Marabou kannattaa ehdottomasti hoitaa karsinassa. Käytävällä sen keskittymiskyky ei yksinkertaisesti riitä pysymään hoitajassa, vaan se touhottaa koko ajan milloin mitäkin. Mutta varmaa on, että paikoillaan se ei tule pysymään kahta nanosekuntia, vaan heittelee harjoja ja pureskelee riimuja, loimia ja hoitajan hihoja - ja seuraa tallin muuta elämäää unohtaen hoitajan läsnäolon tyystin. Karsinassa hoidettaessa herra laittaa päänsä oven yli, jotta se näkee käytävälle; näin se voi samalla katsella kaikessa rauhassa tallin elämää, kuin pysytellä aloillaan. Useimmiten se kumminkin kyllästyy nopeaan, ja haahuilee karsinansa ympäri etsien jotain suuhun pantavaa. Jos porkkanoita, heiniä tai kauroja ei ole saatavilla, keksii se mussutella hoitajansa lepattavia hihoja, lahkeita tai ainakin hiuksia.

Itsessään harjaamiseen Marabou suhtautuu hieman ylimielisesti. Sen mielestä on täysin turhaa puuhaa seistä tuntitolkulla kiillotettavana, kun se kumminkin piehtaroi joko lähimmässä kuralätäkössä, tai vähintäänkin karsinassaan. Harja on herran mielestä siis aivan turha kapistus, se vieläpä kutittaakin. Hoitajan on siis syytä pitää varansa, mikäli haluaa välttyä kolisevilta hampailta ja luimivilta korvilta.
Sen sijaan Marabou tykkää nostella kavioitaan - vähän turhankin mittavasti. Heti kaviokoukun nähdessään se kiskaisee koipensa ylös sellaisella voimalla, että varomattomammat ovat saaneet maistella puruja. Älä nyt silti luule, että pikkumies pitäisi kaviotaan operoitavana. Ehei, heti kun hoitaja on saanut hyvän otteen ja valmistautuu puhdistamaan kavion, Marabou vetää jalkansa vaikka väkisin alas. No, kyllä se sieltä taas nousee nätisti - ja laskeutuu aivan yhtä komiasti. Tätä sirkusta Marabou voisi jatkaa vaikka maailmanääriin, sehän on niin pirun hauskaa! Jos se olisi kissa, se taatusti kehräisi tyytyväisenä hoitajan punakoiksi muuttuville kasvoille.

Taluttaessa Marabou vaeltelee sinne tänne, välittämättä hoitajastaan pätkääkään. Joskus se tassuttelee pää korkealla aivan vieressä, joidenkin mielestä hieman liiankin lähellä. Sillä toisinaan Mara nojailee hoitajaansa tai puhisee tämän kainaloon - joidenkin mielestä on epämukavaa kävellä ponin turpa kainalossa.

Alkutunnista Mara saattaa tuntua täysin mahdottomalta ratsastaa. Se ei meinaa millään jaksaa keskittyä ratsastajaansa, vielä vähemmän apuihin! Se keksiikin aina mitä omaperäisimmät tavat väistää avut, tai ainakin tekeytyy kuuroksi. Kyljistään ruuna on vielä harmillisen kova, mutta oikean nappulan löytyessä se kyllä tottelee pohjetta jopa paremmin kuin ohjaa. Siksipä Maran kanssa aletaankin pikkuhiljaa vahvistamaan painoapuja, sillä voimakisoissa hevonen voittaa aina. Mara omaa varsin vauhdikkaat (toisinaan jopa hallitsemattomat) askellajit, ja kunnon vauhtiin päästyään ei ihan niin vain pysähdytäkään! Oikein kunnolla innostuessaan se ei pukkejakaan pahemmin säästele. Laukannostojen kanssa on vielä hieman treenattavaa.

Kouluvääntö sujuu Maran kanssa perustason mukaan. Se ei ihan joka päivä viitsisi keskittyä, ja useimmiten ainakaan toistoilla ja yhden asian junnaamisella ei tämän herran kanssa pitkälle päästä. Jos siis et halua päätyä kentänpohjalle, ja tunnin aiheena on monimutkaiset kiemurat, kannattaa kaikkea kokeilla kerran ja keskittyä mielummin keksimään uusia kuvioita ponin pään menoksi! Esteet sen sijaan ylittyvät aina innolla - esteillä Mara suorastaan pursuaa energiaa ja intoa, eikä se millään haluaisia lopettaa pomppimista. Kapasiteettia löytyykin hurjasti, joskin tyylipuhtaasti ruuna ei hyppää. Emältään se onkin perinyt omintakisen kenguruloikan... Maastossa Mara on säikyhkö, tosin tutun ratsastajan alla oma, menevä itsensä. Jarrut tietenkin narikassa!

©  Kvakstad's Gård

Suku & jälkeläiset

Kisakalenteri

29.3.2012 Susikallio, 4-vuotisjuhlaviikko maastoeste 20-40cm  2/4 ratsastajana Onttu
31.3.2012 Susikallio, 4-vuotisjuhlaviikko-Cup, kouluratsastusfinaalin 3. sija (heC/B) ratsastajana Onttu
4.8.2012 Susikallio, Susiloikka este 80cm 8/18 ratsastajana Onttu
4.8.2012 Susikallio, Susiloikka maastoeste 80cm 4/15 ratsastajana Onttu
17.8.2012 Salmelan ratsutila, este 90cm 1. sija ratsastajana Onttu
14.10.2012 Kaislarannan talli, este 90cm 00/00 ratsastajana Onttu
2012 Ratsastuskoulumestaruus Seppeleessä, 80 cm ratsastajana Onttu, 3. sija!
10.01.2014 Yksityistalli Armas, este 80cm 7/30 ratsastajana Onttu
10.01.2014 Yksityistalli Armas, este 80cm 9/30 ratsastajana Onttu

Päiväkirja

24.8.2010: Mara ruunattiin tänään onnistuneesti! Muistoksi jäi 3 pakastetta ja pitkä sairasloma.

27.5.2010: Pian vuotias nuoriherra ei ole tasoittunut sitten yhtään - päin vastoin, luonnetta riittää vaikka muille jakaa eikä sikailuja kaihdeta! Pian kuohija tulee kyläilemään, saas nähdä mitä Mara-poju siihen sanoo.

13.2.2010: Lämminveritammamme oli varsonut yön aikana terveen pikkupojan!

Liikutuskalenteri

Maanantai: vapaapäivä
Tiistai: esteitä
Keskiviikko: kevyt koulu/juoksutus
Torstai: vapaa valinta
Perjantai: esteitä
Lauantai: koulua
Sunnuntai:maastoon
Huomioithan, että poni osallistuu myös tunneille!

Hoitajalle

- Ole päättäväinen.
- Tarhaan sateella, kurakelillä, tai yli -5° pakkasella loimi sään mukaan.
- Talliloimi aina talvisin ratsastuksen jälkeen.
- Tarhataan päivittäin klo 11.00-15.00 yksin.

Ratsastajalle

- Esteille ja maastoon martingaali ja suojat kaikkiin jalkoihin
- Ratsastaessa suojat tai pintelit kaikkiin jalkoihin