Neida

"Nea on senkin aivoton apina!" kuuluu aina tallista, tarhasta tai kentältä, kun tamma tekee jotain erityisen tyhmää. Nea oikea kuriton lapsi. Kukaan ei halua koskea siihen, mutta omistaja on sitä mieltä, että tamma on niin ihanan näköinen, että sitä ei voi myydä. Paras esikuva se ei todellakaan ole. Nea syntyi myrskyisenä yönä, joten siitä on saanut varmaan luonteensakkin.

Yleisesti: Nea on siis kuriton pikku lapsi, mutta se osaa olla kivakin tamma jos se haluaa. Tamma ei ole helpoin joka asiassa, vaan se osaa tehdä joistain asioista niin kauheeta kuin voi olla. Parhaina - vai kivoimpina päivinä Nea on todella rauhallinen - silti pilke silmäkulmassa. Tamma on vaikea saada kiinni, joten se on pienessä tarhassa ja se haetaan ruuan kanssa. Yleensä ruuan kanssa kiinni ottaminen onnistuu, mutta ilman ruokaa tamman perässä pitää kulkea sitten varmaankin koko päivän. Tämän tamman kanssa ei koskaan saa antaa periksi. Taluttaessa se pomppiin ympäri tietä ja saattaa vahingossa potkia joitakin tavaroita.

Hoitaessa: tamma pistetään kiinni taikka hoidetaan käytävällä. Yleensä tamma vain steppailee tai tekee muuta ihanan ärsyttävää asiaa. Tamma nostaa kavionsa hyvin, mutta paikalla pysyminen tuottaa silti vaikeuksia. Päätä harjatessa tamma nostelee päätänsä, mutta jos pitää riimusta kiinni niin eihän se pää nouse ylös. Tammalle pitää välillä  murahtaa, koska muuten se saattaa yrittää hyppiä pystyyn, kun se ei saa huomiota. Satulaa laittaessa tamma näyttää upeaa hammasrivistöään. Suitsia laittaessa nostelee päätänsä ja suojia laittaessa se liikuttelee jalkojansa.

Ratsastaessa: Nea on aluksi samanlainen tyhmä tamma. Kun sen selässä on hetken ollut ja pistää sen tekemään töitä niin se alkaa toimia ratsastajansa toiveiden mukaan. Vaikka tamma on muuten ärsyttävä niin se osaa myös miellyttää ratsastajaansa. Nea on kuitenkin vain yhden ratsastajan hevonen, joten sen selkään ei laiteta muita kuin omistaja. Kouluratsastuksessa neiti on parhaimmillaan. Se omaa hienot askellajit, jotka ovat mukavat istua. Esteitä tamma vihaa - oikeasti se vihaa niitä. Se ei mene lähellekkään estettä. Yleensä puomien kanssa ei tule ongelmia, mutta jo pikku pystyjen kanssa tulee ongelmia. Maastossa tamma tarvitsee kaverin, että liikkuu jonnekkin. Itsepäinen tamma ja sitä se sitten onkin kun niin haluaa.

Kuljettaessa: neiti on rauhallinen, eikä tee mitään ylimääräisiä. Kilpailupaikalla esittäytyy ja haluaa kaiken huomion. Radalla se tekee töitä rauhassa - keskittyy vain ratsastajaansa. Eläinlääkärit, hierojat ja kengittäjät ovat kamalia. Niitä tamma kestää vain pari minuuttia ja sitten se onkin jo osoittamassa mieltään.