Susikallion Feline

© Stutteri Bakkegraad. Ei kopiointia!

Luonne

Vaikka Felinestä onkin helppo sanoa liuta negatiivisia sanoja (kuten: jääräpäinen, riiviö, ongelmalapsi, hirviökakara, kaikkien-tallilaisten-kauhu...), on se kuitenkin pohjimmiltaan varsin suloinen ponityttö, joka vain kaipaa aivan omanlaistaan huomiota. Huomionkipeä neitonen nimittäin onkin! Jos sitä ei huomioi vähän väliä rapsutuksin, rahnutuksin ja kuhnutuksin, niin johan alkaa kaviot nousemaan ja hampaat välkkymään! On myös hyvä muistaa toimia Liinun kanssa ripeästi, sillä muussa tapauksessa äskeinen reaktiosarja toistuu - tosin vielä ärhäkämmin. Kiukkuisimmillaan tamma on kuitenkin ehdottomasti kun harja vain hipaiseekin vatsanalusta - silloin voit olla varma, että hampaat kohta iskeytyvät viattomaan nahkaasi, ellet keksi sen pään menoksi jotain muuta. Ja pikkuponin mielenkiinnon herättäminen (ilman herkkupaloja) onkin aivan oma lukunsa...

Ratsailta käsin Liinu on osaava pikku töpöttäjä, jos vaan osaa vetää oikeista naruista. Sillä jos hetkeksikään keskität huomiosi johonkin muualle kuin aktiiviseen ohjas- ja pohjetyöskentelyyn, voit olla satavarma, ettet istu satulassa kovin montaa nanosekuntia! Liinu on nimittäin perinyt paitsi vanhempiensa kahden sekunnin murto-osan hermot ja kärsivällisyyden - eli paikalla ei pysytä käytännössä hetkeäkään - ellei ratsastaja ole kokoajan täysillä mukana menossa. Ja vaikka olisikin, paikallaan pysyminen, pysähtyminen ja peruuttaminen ovat tämän neitosen ikuisia murheenkryynejä. Vauhtia, tarmoja ja menohaluja kyllä löytyy vaikka muille jakaa, mutta jarrukäden on oltava yhteensopiva Liinun mielen kanssa, muutoin yhteistyöstä ei tulle kerrassaan mitään. Etenkin esteille ja maastoon aikoessa on syytä varmistaa, että yhteistyö varmasti toimii, sillä muussa tapauksessa Liinu aivan varmasti päättää paitsi askellajin ja nopeuden, myös sen, mihin suuntaan käännytään...

Pelkkä riiviöponi? Ei suinkaan! Kun on kerran päässyt samalle aaltopituudelle Liinun kanssa ja voittanut sen luottamuksen puoleensa, on se vallan suloinen ystävä. Nimenomaan ystävä, sillä tamma on joka välissä tunkemassa päätään syliisi rapsuteltavaksi, pökkimässä taskuja herkkujen perässä ja ennen kaikkea tervehtii sinua pehmein hörähdyksin. Tietenkään itsepäisyydestä, valtatappelusta ja muusta pienestä säädöstä ei päästä mihinkään, mutta tässä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen eläin jos kaipaa tylsään arkeensa menoa ja meininkiä!

© Stutteri Bakkegraad. Ei kopiointia!

Suku & jälkeläiset

Susikallion Feline edustaa yksipolvista, puhdaslinjaista shetlanninponisukua. Sen isä, Keikarin Eevertti, on Vionan, Felinen kasvattajan, ensimmäisiä shetlanninponeja ja sikäli tärkeä eläin hänelle. Raudikko ori on pärjännyt hienosti niin koulu- kuin esteratsastuksenkin saralla, ja niittänyt mm. 13 kouluratsastussijoitusta. Myös näyttelykehissä on onni poikaa suosinut, sillä se on ansainnut match show'ssa mm. SIN4-sijoituksen.

Liinun emä, Felimis, on puolestaan Vionalle hieman myöhemmässä vaiheessa päätynyt suloinen ruunikko tamma. Se on varsin pieni, 89cm korkea yleispainotteinen tamma, joka tuli Vionalle vasta 20-vuotiaana. Vaikka se oli jo muutamiin kisoihin osallistunut elämänsä aikana, Vionan kanssa se jatkoi vielä kunnon ja jaksamisen mukaan muutamilla kouluradoilla. Ennen Vionalle päätymistä se oli ollut yksityisomistuksessa harrastetallilla. Ennen Liinua tamma on varsonut kolmesti.

Päiväkirja

2.1.2012: Felimis varsoi tänään suloisen tammavarsan! Nimekseen se sai emänsä mukaan Susikallion Feline. "Liinu" syntyi terveenä ja hyväkuntoisena, eikä sen rakenteessa ollut moittimisen varaa. Tamma jääkin kasvamaan synnyin tallilleen, jossa se saa ratsun peruskoulutuksen. Liinusta toivotaan isänsä tavoin menestyvää ratsua!